9.5.1988

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A on kertonut, että hän oli toiminut Oy. Yleisradio Ab:n palveluksessa eri tehtävissä työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa 1.2.1965 alkaen, viimeksi käyttöteknikkona Lapuan yleisradioasemalla. A oli tullut työkyvyttömäksi mielenterveydellisistä syistä 31.1.1980 alkaen ja toimittanut yhtiölle 31.1.1980 päivätyn Seinäjoen mielenterveystoimiston lääkärin antaman todistuksen työkyvyttömyydestään 31.1.-31.3.1980. Todistukseen ei ollut kuitenkaan merkitty taudinmääritystä (diagnoosia), koska A oli halunnut pitää sairautensa laadun salassa työtovereiltaan ja kotipaikkakuntansa ihmisiltä. Yhtiö ei ollut kuitenkaan hyväksynyt toimitettua lääkärintodistusta selvitykseksi työkyvyttömyydestä, vaan oli vaatinut diagnoosilla varustetun lääkärintodistuksen esittämistä. Kun A ei ollut sellaista todistusta toimittanut ja kun hänen yhtiölle toimittamassaan uudessakaan 28.3.1980 päivätyssä työkyvyttömyysaikaa 1.4.-31.5.1980 koskevassa lääkärintodistuksessa ei ollut ollut diagnoosia, yhtiö oli 3.4.1980 päivätyllä kirjeellä antanut A:lle varoituksen ja kehottanut häntä viimeistään 14.4.1980 esittämään diagnoosilla varustetun lääkärintodistuksen uhalla, että yhtiö muussa tapauksessa ryhtyisi työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettuihin toimiin. Tämän jälkeen A oli antanut mielenterveystoimiston lääkärille luvan diagnoosin ilmoittamiseen. Lääkäri ei ollut kuitenkaan lähettänyt lääkärintodistusta A:n esimiehelle vaan ainoastaan yhtiön lääkärille. Lääkärintodistus, joka oli päivätty 9.4.1980, oli saapunut yhtiön lääkärille ennen asetettua määräaikaa. Yhtiö oli kuitenkin, katsoen että A oli varoituksesta huolimatta laiminlyönyt esittää yhtiölle lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestään ja tahallaan jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä, 16.4.1980 purkanut A:n työsopimuksen. Yhtiö oli maksanut A:lle palkan 15.4.1980 saakka, mutta ilman A:n suostumusta 18.4.1980 perinyt hänen pankkitililtään takaisin palkan ajalta 1.-15.4.1980. Koska A lääkärin todistaman sairauden johdosta oli ollut työkyvytön 31.1.1980 alkaen ja yhtiö siten oli purkanut A:n työsopimuksen työsopimuslain säännösten vastaisesti, A on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkana neljän kuukauden palkkaa vastaavat 17.656 markkaa 16 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 30.3.1984 lukien, ajalta 1.-15.4.1980 luvattomasti takaisin perittynä palkkana 2.207 markkaa 6 prosentin korkoineen takaisinperintäpäivästä 18.4.1980 ja maksamatta jätettynä lomakorvauksena 8.436 markkaa 6 prosentin korkoineen niin ikään 18.4.1980 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteeltaan ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Raastuvanoikeuden päätös 7.9.1984

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli toiminut yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa eri tehtävissä 1.2.1965 alkaen, viimeksi käyttöteknikkona Lapuan yleisradioasemalla. A oli yhtiön työsuhdeohjesäännöksen nimenomaisesta määräyksestä sekä hänelle annetuista useista suullisista pyynnöistä ja 3.4.1980 annetusta varoituksesta huolimatta laiminlyönyt esittää esimiehelleen työkyvyttömyyden perusteen ilmaisevan lääkärintodistuksen 31.1.1980 alkaneen sairauslomansa johdosta. Raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiöllä purkaessaan 16.4.1980 A:n työsuhteen oli ollut siihen työsopimuslain edellyttämä tärkeä syy. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.3.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut selvitetyksi, että A ei ollut antanut lupaa ilmoittaa 9.4.1980 päivätyn lääkärintodistuksen diagnoosia yhtiölle, vaan ainoastaan yhtiön lääkärille. A oli aikana 31.1.-15.4.1980 ollut estynyt tekemästä työtään sairauden vuoksi, jota hän ei ollut aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. A:lla oli siten oikeus saada palkkansa mainitulta ajalta. Yhtiö oli maksanut A:lle palkkaa vain 31.3.1980 asti, joten palkka ajalta 1.4.-15.4.1980 2.207 markkaa oli jäänyt hänelle suorittamatta. A:lle oli maksettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ajalta 9.2.-15.4.1980 2.839 markkaa 65 penniä. Koska A oli esittänyt selvityksen sairaudestaan vasta oikeudenkäynnin aikana, hänellä oli oikeus saada korkoa saatavalleen vasta haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Tämän vuoksi hovioikeus on siten muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä, että se on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle sairausajan palkkana ajalta 1.4.-15.4.1980 2.207 markkaa, lomakorvauksena 8.436 markkaa ja odotusajan palkkana 1.324 markkaa, kaikki määrät 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 28.11.1983 lukien. Mainituista määristä saatiin vähentää A:lle ajalta 9.2.15.4.1980 suoritetut sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat 2.839 markkaa 65 penniä.

Perustelut

A on ollut poissa työstään Oy. Yleisradio Ab:llä 31.1.1980 alkaen. Hän on antanut yhtiön edustajalle 31.1.1980 ja 28.3.1980 päivätyt lääkärintodistukset, joihin oli merkitty, että hän oli sairauden vuoksi työkyvytön 31.1.31.3.1980 ja 1.4.-31.5.1980, mutta ei taudinmääritystä. Yhtiö on 3.4.1980 kehottanut A:ta toimittamaan täydellisen lääkärintodistuksen esimiehelleen työsopimuksen purkamisen uhalla. Tämän jälkeen Seinäjoen mielenterveystoimisto on A:n suostumuksin 9.4.1980 lähettänyt yhtiön työpaikkalääkärille lääkärintodistuksen, jossa taudinmääritys oli ilmoitettu. Yhtiö on 16.4.1980 työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla purkanut A:n työsopimuksen, koskei A ollut 31.1.1980 alkaneen sairauslomansa johdosta lukuisista kehotuksista ja kirjallisesta varoituksesta huolimatta esittänyt esimiehelleen lääkärintodistusta terveydentilastaan ja kun yhtiö katsoi hänen näin tahallaan jättäneen työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaneen laiminlyöntiään.

A:n yhtiölle antamista edellä mainituista lääkärintodistuksista sekä hänen terveydentilastaan jutussa esitetystä muusta selvityksestä ilmenee, että hän on ollut työkyvytön 31.1.1980 alkaen ja että hän edelleen oli työkyvytön 16.4.1980 yhtiön purkaessa hänen työsopimuksensa. Siten A ei ole tahallaan jättänyt työvelvoitettaan täyttämättä eikä yhtiöllä ole ollut ilmoittamaansa perustetta hänen työsopimuksensa purkamiseen. Näin ollen yhtiön on maksettava A:lle myös 15.4.1980 jälkeiseltä ajalta palkkaa hänen vaatimansa 17.656 markkaa, jota yhtiö ei ole määrältään kiistänyt. A:lla on oikeus vaatimaansa 6 prosentin korkoon 18.4.1980 lukien jo työsuhteen päättyessä erääntyneille palkka- ja lomakorvaussaatavilleen. Myös irtisanomisajan palkka 17.656 markkaa erääntyi maksettavaksi työsuhteen päättyessä 16.4.1980 ja se oli siten viivästynyt korkolain tullessa voimaan 1.1.1983 eikä siihen näin ollen lain 13 §:n 1 momentin mukaan ole sovellettava tuota lakia vaan kauppakaaren 9 luvun 8 §:n säännöstä, jonka mukaan A:lla on oikeus vain 6 prosentin korkoon irtisanomisajan palkan erääntymispäivästä lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Oy. Yleisradio Ab:n on maksettava A:lle - palkkaa myös 17.656 markkaa 6 prosentin korkoineen 16.4.1980 lukien, - hovioikeuden tuomitsemaa palkkaa 2.207 markkaa 6 prosentin korkoineen 18.4.1980 lukien, - hovioikeuden tuomitsemaa lomakorvausta 8.436 markkaa 6 prosentin korkoineen 18.4.1980 lukien ja - hovioikeuden tuomitsemaa odotusajan palkkaa 1.324 markkaa 5 prosentin korkoineen 28.11.1983 lukien.

Maksuista on tehtävä hovioikeuden määräämä 2.839,65 markan vähennys.